Lähipäivinä…

Nyt eletään jo marraskuun loppua ja olin luvannut lokakuun aikana kirjoitella. Anteeksi, olen ollut laiska, kiireinen ja kyllästynyt kaikkeen. Tämän hetken tuntemukset ovat ailahtelevat. Ihan kun en tietäisi pitäisikö itkeä, nauraa vai mitä? Nyt kuitenkin siihen sairaskertomukseen vihdoin ja viimein. Sairaalassa meni kuusi päivää…

Ensimmäinen päivä

Menin sairaalaan leikkausta edeltävänä päivänä jo tutkimuksiin ja virtsastenttien laittamiseen.  Lisäksi oli tapaaminen lääkärin kanssa.

Saapuessani osastolle minulle esiteltiin huoneeni ja selitettiin osaston käytäntöä. Sitten menin lääkärin puheille, joka kertoi että magneettikuvissa oli näkynyt maksassa varjo, joten näyttäisi siltä että endon aiheuttamaan kudosta olisi myös maksassa. Puhuttiin myös että pahimmassa tapauksessa lähtisivät molemmat munasarjat, munajohtimet, toinen virtsanjohdin ja kohtu. Tässä kohtaa sydän löi taatusti kerran ylimäärästä ja syke lähti nousemaan. 

Lääkärin tapaamisen jälkeen menin urologin vastaanotolle ja se stenttien laitto… EN OLE KOSKAAN TUNTENUT SELLAISTA KIPUA! Myöhemmin selvisin, että röntgenissä oli näkynyt kuinka johtimeni oli lytistynyt. Tämän jälkeen näin anestesia-lääkärin, joka kertoi mitä leikkauksessa tulisi pääasiassa tapahtumaan ja mitä lääkkeitä saisin. Leikkaus tehtiin avoleikkauksena. Loppupäivä meni oksennellessa ja vessassa ravaamisessa.

Toinen päivä

Leikkaus-aamuna sain tarvittavat lääkkeet ja kävelin itse leikkaus-saliin. Leikkaus kesti kuusi tuntia ja heräämössä olin sen pari tuntia. Muuten koko päivä meni ihan nukkuessa. Välillä hoitajat kävivät juttelemassa ja kyselemässä vointia.

Kolmas päivä

Heti aamusta tuli kaksi hoitajaa, jotka kirjaimellisesti repivät sängystä ylös, enkä saanut itse rauhassa yrittää. Huusin ja raivosin hoitajille, että eikö itse saa yrittää nousta, kun sattuu niin paljon kun te väkisin kiskotte. Tähän hoitajat eivät edes sanoneet mitään, vaan vähän aikaa seisottivat, jotta sain leikkauspaidan vaihdettua ja lähtivät pois.

Edellisestä päivästä asti ollut kipupumppu syötti ala-selkään kipulääkettä 8ml/minuutissa (kipupumpussa asteikko 1-10 ja 10, on sietämätön kipu). Lisäksi lääkäri kävi kertomassa, että vietiin pätkä suolesta, toinen munasarja, molemmat munanjohtimet, umpisuoli ja pala toisesta munasarjasta. Tämän litanian jälkeen purskahdin itkuun ja nieleskelin loppupäivän.

Neljäs, viides ja kuudes päivä

Kuudentena pääsin kotiin, muuten menivät aika lailla samoilla rutiineilla päivät, eli säännölliset ruoka-ajat, telkkarin katselua, pientä ulkoilua, nukkumista ja miettimistä tulevaisuutta uudesta näkökulmasta…

Siinä hyvin tiivistettynä sairaskertomus. Joka päivä on ollut parempi ja joka päivä jaksoi taas hieman enemmän... Kysyä ja kommentoida saa.